I kirja: Luokkavallan vahtikoirat (Emilia Kukkala & Pontus Purokuru 2016)

Luin ekan kappaleen äsken loppuun. Jos kaipaa kirjalta epäpoliittisuutta, niin ymmärrän jos tää kirja ei iske. Kirjoittajat ovat suoria sen suhteen, että kirja ei ole neutraali tai objektiivinen, vaan erittäin puolueellinen ja poliittinen. Ekan kappaleen loppu antaa käsityksen joltiseenkin anarkistisesta näkemyksestä siitä, ettei yhteistä hyvää voi koskaan olla ja kaikki projektit, jotka sanovat pyrkivänsä siihen ovat valheellisia. Kirjoittajat eivät myöskään ole toiveikkaita journalismin tulevaisuuden suhteen. He eivät usko, että journalismi voisi karistaa porvarillisuutensa.

Mielenkiintoista kappaleessa oli Kiven haastattelu, sen tosin olin lukenut jo aiemmin, joten tämä oli lähinnä kertausta, sekä lyhyt katsaus journalismin historiasta. Jälkimmäisestä olisin kernaasti lukenut enemmänkin. Ai niin, erityisesti mieleen jäi sitaatti Talouselämän entisten toimittajien kirjoittamasta kirjasta, jossa neuvotaan lobbareita median hallinnassa. Se löytyy oman lukuohjelmani mukaan 14 prosentin kohdalta, valitettavasti en pysty kopioimaan sitä tähän. Ydin on se, että toimittajiin kuulemma pitää vaikuttaa jo etukäteen, eikä osallistua keskusteluun vasta kun sitä käydään julkisuudessa. :P

Olen nyt omalta osaltani lukenut Luokkavallan vahtikoirat. Kirja ylitti jossain määrin odotukseni, selkeällä poliittisuudellaan. Toisaalta se olisi voinut olla kirjana, lähinnä rakenteensa osalta, paljon parempi.

Minusta kirjan viestin voi tiivistä siihen, että toimittajien suuren enemmistön pitää ruokkia itsensä ja perheensä, ja toimituspäälliköt ovat tavallisia keskiluokkaisia heteromiehiä, joilla on asuntolainan maksettavana. Ja kuka omistaa mediat. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Onko tässä nyt mitään uutta? Eipä juuri.

En koe oppineeni kovinkaan paljoa. Pikemminkin kirja vain vahvisti käsityksiäni, joita minulla oli jo aikaisemmin. Toki minusta tuli taas (hetkeksi?) mediakriittisempi, ja sain muutamia hyviä vinkkejä siitä, mitä medioita voisin alkaa seurata laajentaakseni pehmoviherkäpyläläistä näkökulmaani.

Kirja on varmasti hyvä niille, jotka aikovat puhua äänellään ja DiEMin äänellä julkisuudessa. Minä nippanappa eliittiin (tai ainakin selvästi ylempään keskiluokkaan) kuuluvana akateemisena valkoisena keski-ikäisenä heteromiehenä voin toki puhua asiantuntijan auktoriteetilla, silloinkin kun en asiasta mitään oikeasti ymmärrä, koska osaan puhua asiantuntijoiden kielellä ja kuulun oikeaan "luotettavaan" väestöryhmään. Hullun maineen voin saada, mutta siinäkään ei ole mitään uutta.

Jos sitten yrittää kurottaa vähän syvemmälle, minulle positiivisena yllätyksenä kirjassa käsitellään valtarakenteita, niiden syntyä, ja ylipäänsä yhteiskunnan tasapainoa. Mutta enemmänkin anekdoottien oloisesti ja ilman sen syvempää analyysiä, mutta se ei kai ollutkaan kirjan tarkoitus.

Ehkä suurin anti kirjasta minulle tuli kuitenkin rivien välistä ja varmaankin kirjoittajien sitä tarkoittamatta. Tajusin aikaisempaa paremmin, miten ihmiset pelkäävät, usein itse sitä tiedostamatta. Miten ihmiset lähes ymmärtävät (mutta eivät ihan) ja pelkäävät, että tämä nykyinen meno ei voi jatkua. Jos näin on, se selittää montaa asiaa, niin perussuomalaisten menestystä kuin hallitsevan talouseliitin haluttomuutta nähdä vaihtoehtoja.

Mutta ehkä taustani rajoittaa minua enemmän kuin itse ymmärränkään.

Olen iloinen, että jaksoit ennakkoluuloistasi huolimatta lukea LV:tä/LV:n @pekkanikander :) Ja olen jokseenkin samaa mieltä, että kirja ei opettanut itselleni hirveästi uutta. En tiedä koinko selkeää poliittisuutta sen eduksi, sanoisin että +/- 0. Joissain paikoin valitut ilmaisut olivat mielestäni turhan provokatiivisia ja valittu näkökulma tarkoituksellisen mustavalkoinen.

Esim. Yhdysvaltojen poliisilaitoksen mustiin kohdistamaa ylimitoitettua väkivaltaa, joka on siis mielestäni todellinen järjestelmällinen ongelma, kirjassa kutsutaan "etniseksi tappojärjestelmäksi", joka on aika lähellä ajatusta kansanmurhasta (motiivia ja tarkoituksellisuutta ei kuitenkaan selitetä, mikä olisi näin kovalle syytökselle tarpeellista). Myös väkivallan määritelmä on kirjassa niin epämääräinen, että sitä voi olla kaikki fyysisestä psyykkiseen väkivaltaan ja sukupuoli-identiteetin mukaisen vessan puuttumiseen - ja ne ovat yhtä tuomittavia, paitsi jos väkivalta on anarkistista eli kohdistuu yhteiskunnan hierarkian romuttamiseen. En väitä, että em. mainitut esimerkit eivät voisi olla minkään sortin väkivaltaa, mutta minusta ne pitäisi eritellä tarkemmin, eikä vaan nimetä kaikki samaksi väkivallaksi, sillä elämässä on nyansseja. (Yhteiskuntatieteilijän väkivalta: vimmattu halu nimetä asioita mahdollisimman tarkasti?)

Mietin, että teksti edustanee post-modernistista progressiivisuutta, joka hyökkää post-modernistista taantumuksellisuutta, mutta ennen kaikkea modernistista edistysuskoa vastaan. Jos em. väite meni nyt ihan yli, niin suosittelen lukemaan tämän tekstin, joka avaa mielestäni hyvin tätä eri mielentilojen välistä kiistaa. Modernin edistysuskon mukaan journalismi on demokratian suojakilpi korruptoituneita intressejä vastaan, vahtii valtaa eikä suojaa sitä. Kirjan premissi on osoittaa tämä usko naiviksi, minkä homman se suorittaakin ihan mallikkaasti. Kirja on kuitenkin reaktiivinen, se ei tarjoa minkäänlaista tulevaisuususkoa. (Voin tosin olla väärässä kun en ole lukenut kirjan viimeistä kappaletta!)

Mikä sitten oli mielestäni kirjan ansio? Se sai minut miettimään journalismin, demokratian ja nationalismin suhdetta. Onko demokratia muutakin kuin nationalismin jatke, jota pönkitetään tarinoilla kuvitellusta yhteisestä? Sitä voisimme yhdessä miettiä vaikka kirjanpurkukeskustelussa tai täälläkin. Itse en osaa antaa tyhjentäviä vastauksia.

Ensimmäisen kappaleen alaotsikon "Kulta-aika, jota ei ollut" on mielestäni koko kirjan mielenkiintoisin osio, jossa on hyviä lähdeviitteitä yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen (Kai Eriksson Viestinnän ajatus ja moderni aika (2012); Harold D. Lasswell Propaganda Technique in the World War (1927)), joihin voisi kenties tässäkin lukupiirissä tutustua paremmin.

Valta ja aatteet ovat aivan yhtä "syvällisiä" yhteiskunnan rakenteita muovaavia voimia kuin @pekkanikanderin mainitsema finanssipoliittinen tekijä korko. Siksi kirjan avoimen poliittinen aktivismi ei häiritse minua vaan haastaa tutkiskelemaan omia käsityksiä näistä syvärakenteista, Tuulian mainitsemia "mielentilojaan" ja sidonnaisuuksiaan (mitä Pekka näköjään ehti tehdäkin luettuaan kirjan). Tulokulmana voisimme aivan hyvin pitää Tuulian ylle linkittämää Lil­ja Tam­mi­sen bloggausta aatehistoriallisesta katsauksesta, jossa yritetään luoda tahtotilaa ulos reaktiivisesta postmodernista uuteen "aidon vilpittömään ja lisäksi myös rakentavaan kansalaislähtöiseen kansalaiskeskusteluun". Jos analyyttisyyttä kaivataan, voisikohan tämä alle liittämäni Puolimatkan artikkeli (vain 28 sivua) olla sen suuntainen puheenvuoro sellaisen keskustelun synnyttämiseksi.

Oliko muuten tarkoitus pitää vielä myös jokin video/ääni purkuilta? Pekan mukaan "yksittäisen sunnuntai-illan voi hyvin järjestää, uskoisin että kumpi vaan 22. tai 29. onnistuu."

"Oliko muuten tarkoitus pitää vielä myös jokin video/ääni purkuilta? Pekan mukaan 'yksittäisen sunnuntai-illan voi hyvin järjestää, uskoisin että kumpi vaan 22. tai 29. onnistuu.'"

Oli tarkoitus. muistelen kuitenkin, että kirjan purkupäivästä ei muodostunut konsensusta kun Pekalle maanantait on ainoita sopivia päiviä? Minulle käy kumpi tahansa 29. tai 30.1. @pekkanikander @ristoalakaila @villburn

Yön yli nukuttuani voisin vetää edellisen demokratiakäsityksiä analyyttisesti tarkastelevan näkökulmani pois ja ehdottaa tilalle sittenkin jotain kansalaisaktivismin muotoja sivuavaa. Tuulia ehtikin jo huomauttaa, että (luokka)vallan haastaminen edellyttäisi väkivallan tarkempaa määrittelyä rakenteellisesti ja pohdintaa myös sen käyttämisestä kansalaistottemattomuuden muotoina. Printtimedian rahoituksen pienentyminen saa kriittisen journalismin pahaan välikäteen varsinkin kun nyt viimeistään Wikileaksin ja Snowdenin aktivismin myötä sosiaalisen median rooli on kasvanut "taustahälystä" kansalaisaktivismin tärkeimmäksi vaikuttamisen välineeksi. Mikä on kansalaistottelemattomuuden paikka tässä analyysissä (vrt. Greenpeace ilmastonmuutoskeskustelussa). Mikäli yleinen mielipide halutaan saada puoltamaan whislerblowerien vapauttamista syytteistä, olisi joukkorahoituksella toimivien acTVismin tyyppisien mediatalojen tukeminen tärkeää:

https://youtu.be/Y5SjxgzC11k

Minulla on ikävä kyllä nyt seuraavat viikot sen verran paljon muuta ohjelmaa, että joudun jättämään purkupäivän suosiolla joka tapauksessa väliin. Esim. 29.1 ilta on jo muuten varattu ja 30.1.-3.2. olen työmatkalla. Osallistun kuitenkin mieluusti lukupiiriin näin online.

29.1 ei käy näillä näkymin, maanantai on kyllä mahdollinen. Tosin itselläni on sillä viikolla lukukauden vaativin tentti. Parhaiten siksi kävisi esim sunnuntai 5.2.

Jottei kaikkien tarvitse erikseen kommentoida tätä, niin ehdotan seuraavaa: tykätkää tästä kommentista, jos sunnuntai 5.2 klo 20,00 - 22.00 käy teille.

Nosto! Mikäli ette huomanneet @tuuliareponen @ristoalakaila @pekkanikander
Tulkitaanko niin, että sunnuntai 5.2 ei käy kenenkään kalenteriin?

Mulle sopii kyllä sunnuntai 5.2.!

@villburn @ristoalakaila sunnuntai 5.2. käy miulle. Mikä kellon aika?

Oisko toi 20.00-22.00 hyvä?

Mulle käy kyllä!

Käy miullekin.

Sunnuntaina siis klo 20-22! Järkkään meille sekä Mumble-serverin, että Jitsin, ja pidetään vielä Skypekin varalla ;)

@ristoalakaila jos mumblesta ei ole kokemusta, niin kannattaa tehdä setuppi, youtubesta löytyy ihan hyviä setup-tutorialeja: https://www.youtube.com/watch?v=7V3LLuDji7c

OS X version voi ladata täältä:
https://github.com/mumble-voip/mumble/releases/download/1.2.19/Mumble-1.2.19.dmg

"Järkkään meille sekä Mumble-serverin, että Jitsin, ja pidetään vielä Skypekin varalla ;)"

@villburn olisiko mahkuja saada jo vähän etukäteen tähän login-tiedot Mumble-serverille? Ja linkin jit.si-huoneeseen.

Voitaisko vähän kokeilla tota Mumblen setuppia hyvissä ajoin huomenna ennen kokousta?

Löysin muuten IPSP-paneelin mielenkiintoisen paperin median ja kommunikaation roolista tasa-arvoisen yhteikunnan kehityksessä:

https://comment.ipsp.org/chapter/chapter-13-media-and-communications

"Järkkään meille sekä Mumble-serverin, että Jitsin, ja pidetään vielä Skypekin varalla ;)"

@villburn laitatko tähän login-tiedot Mumble-serverille? Ja linkin jit.si-huoneeseen, jos käytetään sitä.

Illan kirjapiirin keskustelusta.
Sain kirjan ehdottajana moden roolin ja olen miettinyt seuraavia kysymyksiä, joista voisimme keskustella - sen lisäksi - toivon, että te keksitte kysymyksiä asioista, jotka askarrutti tai vinkkaatte kohdasta, josta voisi keskustella. En ole valmistellut mitään alustusta, jos joku sellaisen haluaa pitää, niin floor is yours. Ajattelin, että pidetään keskustelu suht vapaamuotoisena.

I luku
• vallanpitäjien puuttuminen journalismiin
• journalismin yhteys kapitalismiin & parlamentaariseen politiikkaan
Kysymys: Mikä on journalismin suhde edustukselliseen demokratiaan?

III luku
• media piilonationalismin ylläpitäjänä & yhtenäisen kansan tuottajana
Kysymys: Mikä on suomalaisen journalismin suhde yhteiskuntaluokkiin?

IV luku
• enemmistö/vähemmistöryhmien käsittely mediassa, esim. maahanmuuttokeskustelu
• julkisen keskustelun politiikkakäsityksen kapeus
Kysymys: Kenen ääni kuuluu mediassa?

Hei tässä @tuulialle lupaamani sitaattikokoelma kirjasta muistin virkistykseksi. Lopussa myös yhteenveto yllälinkkaamastani IPSP -paneelin selvityksestä (median ja kommunikaation roolista tasa-arvoisen yhteikunnan kehityksessä).

Kiitoksia @ristoalakaila ja @villburn hedelmällisestä keskustelusta. Kirjasin jotain pointteja ylös meidän keskustelusta. Pahoittelen, että teksti on ns. tönkköä.

Epävirallinen lukupiiripöytäkirja 5.2.2017 (Paikalla Risto, Ville ja Tuulia)
1. Seurasitteko Yle-gatea? Toimiko yle journalististen ohjeiden mukaisesti ja kansanvallan etujen puolustajana? Miksi/miksi ei? Tuulia jakoi kommentteja vasemmistokuplan ulkopuolelta kuinka yle on nähty demokraattisen toimintajärjestyksen häiritsijänä, kun se on joidenkin kommentaattoreiden mielestä syyllistynyt Terrafame uutisoinnissa ”poliitikkojen häiriköintiin”.
2. Laitetaanko alustalle uutislähteitä, jotka pystyvät tasapuoliseen, analyyttiseen journalismiin, joka pyrkii paljastamaan rakenteita, millä tämä yhteiskunta toimii? (Risto) Meidän pitää miettiä, mitkä rakenteet tuottaa sellaisia journalisteja, jotka on aidosti kriittisiä monella tavalla. Suurin ongelma, mitä ajattelin tämän kirjan kannalta, oli, superkriittisyys, se kertoo osaltaan suomalaisen median vapaudesta jos vertaa esim. jenkkimedian uutisointiin. Siellä ei edes pääse Purokurun tai Jaana Kiven tapaisia journalisteja pitkälle, ne ”vääränlaiset” kandidaatit pedataan jo työhönotossa pois. Pitää tietää mistä rahoitus tulee ja kuka päättää kuka saa töitä? Pitääkö meidän ensiksi päättää esiehdot, millä pääsee listalle?
3. Keskustelua Interceptistä. Sillä on monimutkainen rahoituskuvio. Kenestä siellä ei puhuta?
4. Keskustelua perinteisten medioiden vallan murtumisesta, rakennelmien esiin tulosta internetkaudella, Bilderbergin-eliittikokouksista ja the Guardinin asemasta mainstreame-journalismissa.
5. Keskustelua 1960-luvulla lanseeratusta transmodernismista ja sen asemoitumisesta post-modernismismin ja modernismin vastustajana. Risto laittaa Skinnarin tekstin transmodernismista Loomioon. Onko transmodernismi sama vai eri asia kuin metamodernismi?
6. Puhuttiin paikkojen identiteeteistä. Turun mafia (harmaa eminenssi) ja vahva vaihtoehtokulttuuri pinnan alla Turussa.
7. Puhuttiin kirjan vitoskappaleesta, ainoastaan Risto oli lukenut sen, siinä oli pohdittu aktivismin strategioita. Risto esitti kysymyksen miten pitkälle DiEM on valmis menemään humanistisessa tottelemattomuudessaan. Mikä on suhtautuminen esim. kiinteän omaisuuden sabotaasiin? Kysymys oli teoreettinen.
8. Tiedusteluelimien kuplaantuminen on pahinta. Itsekin rupee miettimään mitä voi sanoa. Jopa Theresa May oli sanonut, että miettii yhteistyötä Trumpin Yhdysvaltojen kanssa. NSA ja vesikidutus. NSA on sanonut, että he voivat tutkia kaikki koneet, jotka käyttää VPN:ää tai Tor-verkkoa.
9. Ks. dokumentti The Most Dangerous Man (Pentagon paperit). Miten ylivertainen tieto korruptoi yksilön, tunne siitä, että tietää kaiken paremmin kuin muut. Ks. Kaurismäen uusin ”Toivon tuolla puolen” ja Elina Hirvosen ”Kiehumispiste” kuvaavat hyvin tätä aikaa.

"Tiedusteluelimien kuplaantuminen on pahinta. Itsekin rupee miettimään mitä voi sanoa. Jopa Theresa May oli sanonut, että miettii yhteistyötä Trumpin Yhdysvaltojen kanssa. NSA ja vesikidutus. NSA on sanonut, että he voivat tutkia kaikki koneet, jotka käyttää VPN:ää tai Tor-verkkoa."

NSA (ja vimeisimmän WikiLeaksin mukaan rajoitetummin myös CIA) pystyvät tekemään paljon, mutta osa näiden instanssien toiminnasta on kuitenkin pelottelua.

"Faktoja" oman parhaan tietämykseni mukaan:
[1] NSA seuraa kaikkea maailman viestiliikennettä, mm. siten, että sen tekoäly tunnistaa tämän kommentin avainsanojen NSA ja CIA avulla.
[2] NSA pystyy tehtävänsä mukaan kohdentamaan urkintaa tietokoneisiin ja kännyköihin (sekä esim. televisioihin ja muihin älylaitteisiin). Onko muuten tietokoneesi kamera peitetty?
[3] NSA ei pysty avaamaan nykyaikaista salausta, vaan joutuu toimimaan kohdan 2 mukaisesti. Sitten pystyy, kun kvanttitietokone on olemassa (mihin on 5-20 vuotta vielä.) Salatusta viestistä sähköpostissa paljastuu se, kenen kanssa kommunikoidaan (ja se, että kommunikoidaan salatusti). ZIP- ja Word-salaukset ovat ns. tyttöystäväsalauksia eli kenen tahansa avattavisssa.
[4] Yksikään älykännykkä ei ole turvallinen edes häkkereiltä.
[5] VPN (joka on tietyssä mielessä suojattu yhteys) on sinänsä melko turvallinen, mutta se voidaan rikkoa (tietenkin myös NSA tekee näin) yhteyden alku- ja loppupäästä. Käyttäjän identiteetti on mahdollista paljastaa.
[6] Tor-reitittimeen (anonyymi, suojattu yhteys) pätevät käytännössä samat reunaehdot kuin VPN:ään. NSA ajaa itse useita Tor-solmuja ja pystyy tämän ja käyttövirheiden avulla paljastamaan käyttäjän. Tor-verkossa on myös syöttejä, joihin tarttuneille latautuu NSA:n virus.
[7] Toria voi käyttää Tails-käyttöjärjestelmän alaisuudessa satunnaisessa julkisessa wifissä, jolloin paljastuminen johtuu vain omasta virheestä. (Edward Snowden teki näin ja hänen paljastumisensa johtui varastettujen tietojen julkistamisesta.)
[8] Kaikki, mihin NSA pystyy, pystyvät CIA ja muut valtiolliset toimijat Yhdistyneessä kunngaskunnassa, Venäjällä ja Kiinassa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Ruotsi urkkii toistaiseksi kaiken Suomesta lähtevän tietoliikenteen.
[9] Supo ja poliisi haluavat tällä hetkellä lainmuutoksella samanlaiset oikeudet urkkia (myös suomalaisia). Terrorismilla on taipumusta muuttaa kohdemaan järjestelmää kohti tyranniaa.

Tiedoksi: en edes pidä itseäni erityisen paranoidina! Todellisuus vain on absurdisuuteen asti vääristynyt. Summa summarum: kaikenlaista NSA ja muut pystyvät tekemään, mutta eivät aivan kaikkea. Vallankumouksen ja terrori-iskun pystyy suunnittelemaan internetissä, mutta silloin täytyy todella tietää, mitä tekee.
(NSA:lle tiedoksi, etten ole kumpaakaan suunnittelemassa.)

Tämä keskustelu ei ole suojattu, vaan on pikemminkin helposti avattavissa. Salasanat ja kirjautumiset ovat vain keino estää satunnaisia ulkopuolisia häiritsemästä. Kuitenkin kohdan 7 mukaisesti voisin kirjautua tänne anonyymisti (en omalla tunnukselleni tietenkään) jäämättä "kiinni".

kiitos Esa, siinä oli hyvä briiffi, aika lailla juuri niin kuin itsekin olen ymmärtänyt asioiden laidan olevan. Niin ja lämpimästi tervetuloa porukkaan!

Tämä keskustelu ei ole suojattu, vaan on pikemminkin helposti avattavissa.

Ja vielä tarkennettuna, (ettei kukaan ajattele kirjoittavansa privaatisti täällä) - meidän loomio on tällä hetkellä kokonaan julkinen, kaikki on nähtävissä koko internetille, mutta kommentoida voivat vain kirjautuneet ja varmistetut loomio-jäsenet

Kiitos Tuulia kun jaoit muistiinpanoja!

8 ja 9. pointtiin liittyen tässä kaksi linkkiä. Mainitsin tiedon salaamisen ja korruption yhteydessä myös Daniel Ellsbergin lainauksen, jossa hän varoittaa omien kokemustensa pohjalta vielä kokematonta Kissingeriä tiedustelutiedon vaaroista: Daniel Ellsberg on the Limits of Knowledge

Ja tässä linkki dokkariin, en muistanut nimeä ihan oikein:
The Most Dangerous Man In America

@ristoalakaila Taisin sanoa, että Paypalilla rikastunut teknologiainvestoija Peter Thiel olisi ollut The Interceptin taustalla. Muistin kuitenkin väärin, kyseessä on sen sijaan ebayn perustaja Pierre Omidyar. Hän teki n 250miljoonan alkuinvestoinnin Interceptiin. Samoin muistin väärin, osa Snowdenin paljastuksista julkaistiin itse asiassa myös Greenwaldin toimesta Interceptissä: Wikipediasta

In May 2014, journalist Ed Pilkington of The Guardian asked Greenwald whether it had been "wise to leave The Guardian, an organ with no owner, run by a trust, in order to embrace a billionaire tech tycoon waving a $250m cheque? And was it, given his scathing critique of big business, true to his own values?" "Maybe my judgment was a bit impaired", Greenwald reflected. "I didn't predict how people would see it. Pierre [Omidyar]'s not just a funder. He's the 100th-richest person in the world. He has $9bn, which is an unfathomable sum, and he's from the very tech industry that is implicated in the NSA story. I probably paid insufficient attention to those perceptions." Greenwald nevertheless insisted that he and The Intercept remain editorially independent of Omidyar. "I know in my mind that the minute anybody tries to interfere with what I'm doing, that is the minute I will stop doing it."[32]

Kysymys kansalaistottelemattomuudesta oli siis teoreettinen, mutta käytännön tasolla saatta ongelmien kärjistyessä piankin käydä verkostoa/liikettä hajotettavaksi tekijäksi, jollei siihen ole otettu etukäteen julkisesti periaatteellista kantaa.

Henkilökohtaisena mielipiteenäni esittäisin, että DiEMin olisi viidasta erottautua selkeästi muista kansalaistottelemattomuutta vaikuttamisvalikoimaansa harkitsevista kansalaisryhmittymistä sillä että

1) (virka)vallan vastustaminen ja sen nimissä tehtyjen laittomuuksien (kidutus, korruptio, jne.) paljastaminen tehdään ihmisoikeuksien ja parhaassa tapauksessa perustuslain vaatimuksesta ja -

2) ymmärretään jo periaatteen tasolla jäännöksettömästi väkivallattomaksi (ei kajoa henkilöön tai omaisuuteen vrt. Greenpeace).

Kysymys kansalaistottelemattomuudesta oli siis teoreettinen, mutta käytännön tasolla saatta ongelmien kärjistyessä piankin käydä verkostoa/liikettä hajotettavaksi tekijäksi, jollei siihen ole otettu etukäteen julkisesti periaatteellista kantaa.

Henkilökohtaisena mielipiteenäni esittäisin, että DiEMin olisi viidasta erottautua selkeästi muista kansalaistottelemattomuutta vaikuttamisvalikoimaansa harkitsevista kansalaisryhmittymistä sillä että

1) (virka)vallan vastustaminen ja sen nimissä tehtyjen laittomuuksien (kidutus, korruptio, jne.) paljastaminen tehdään ihmisoikeuksien ja parhaassa tapauksessa perustuslain vaatimuksesta ja -

2) ymmärretään jo periaatteen tasolla jäännöksettömästi väkivallattomaksi (ei kajoa henkilöön tai omaisuuteen vrt. Greenpeace).

Tässä on Risto kyllä yksi aihe, josta kannattaisi mun mielestä keskustella tulevassa organisaatiokokouksessa ja sen jälkeen enemmänkin yhdessä. Miksei jopa virittää pystyyn euroopan DSC:iden keskinäistä teema-verkostoa (samaan tyyliin kuin Democracy in Diemkin), jossa käsiteltäisiin esim protestoimisen etiikkaa ja pyritään luomaan yhteistä säännöstöä näistä aiheista.

Itse olen vahvasti väkivallattomuuden puolella. :peace_symbol:

Tänään muuten Hesari Talous (A30) sivulla kirja-arvostelu "Journalismin suuri voimannäyttö" juuri suomennetusta reportaasikirjasta "Panaman paperit", joka kertoo maailaman suurimmasta tietovuodosta (11,5 miljoonaa asiakirjaa, jota 400 toimittajaa tutki kuukausia yhdistäen useat valtionpäämiehet, yritykset, urheilijat ja rikolliset veroparatiiseihin).

@ristoalakaila nimesin sun kysymyksen teoreettiseksi siitä syystä, ettei kenelläkään keskustelun ulkopuoliselle tulis väärä mielikuva, että me suunnitellaan sabotaasia. :) muutenhan se on käytännönläheinen juttu.

Sivusimme tosiaankin keskustelussamme aihetta siitä mitä on tulossa jälkimodermismin jälkeen. Mielenkiintoista olisi perehtyä vielä paremmin miltä osin Liljan esittelemä metamodernismi muistuttaa suomalaisten kasvatustieteilijöiden jo viisitoista vuotta sitten hehkuttamaa transmodernia:

Platonista transmodernismiin: Juonteita ihmisyyteen, ihmiseksi kasvamiseen, oppimiseen, kasvatukseen ja opetukseen
Suomen kasvatustieteellinen seura 2001. Toim. Raija Huhmarniemi, Simo Skinnari & Juhani Tähtinen

"Teoksessa joukko suomalaisia kasvatuksen, filosofian, historian, ihmistutkimuksen ja henkisen kulttuurin asiantuntijoita syventyy kasvatusalan klassikoiden ja uudempien suuntausten näkemyksiin. Teoksessa käsitellään muun muassa kysymyksiä ihmisyydestä ja hyvän elämän olemuksesta, ihmiseksi kasvamisesta, sivistyksen ja tiedon suhteesta, yksilö-yhteisöllisyys -problematiikasta sekä kasvatuksesta ja opetuksesta. Teksteissä valotetaan eri puolilta kysymyksiä, jotka ovat kautta ihmiskunnan historian innostaneet ihmisiä. Historiallisen ulottuvuutensa ohella tekstit luotaavat monin kohdin nykyajan kasvatusajattelun ja -suuntausten peruskysymyksiä. Teksteissä ilmenee esimerkiksi se, että monella tämän päivän suuntauksella, kuten elinikäisen oppimisen ajatuksella on syvälle menevät juuret kasvatusfilosofian traditiossa. Teoksen yhtenä tavoitteena onkin tarjota lukijoille lähtökohtia aikamme ajattelun lähtökohtien pohtimiselle ja syvällisemmälle ymmärtämiselle."

https://www.finna.fi/Record/arto.787790

@ristoalakaila Ehdota tätä lukupiiriin! Tota kirjaa on ainakin Itä-Suomen yliopiston kampuskirjastoissa hyvin saatavilla. Vois käydä lainaamassa jahka eestyy yliopistolle.

Löysin Totuusradion jakson Luokkavallan vahtikoirista, tämän voi kuunnella vielä muistin virkistykseksi. :)

http://www.totuusradio.fi/luokkavallan-vahtikoirat/