En tiedä missä sellainen käsitys syntyi, kun tässä ketjussa ollaan vaan listattu ehdotuksia lukupiirin luettavaksi ja kommentoitu ehdotuksia. Jos viittaat ketjun ulkopuolelle, en ole tietoinen muista lukupiiriä käsittelevistä keskusteluista.

Hmmh, Loomion äänestysvaihtoehdot on vähän palikat tällaisesta asiasta äänestämiseen. Voidaan myös vaan arpoa? :D Muita ehdotuksia?

keskustelu lukupiiristä alkoi jo aikasemmin eri ketjussa (mikähän ketju se oli?) ja muistaakseni Risto ehdotti Swarmwisea ensimmäisenä :) siitä on saattanut jäädä ainakin sellainen mielikuva, että Swarmwise luetaan ensimmäisenä

@tuuliareponen
Äänestetään google poll tai jollain vastaavalla jutulla? Niihin saa ymmärtääkseni aika lailla äänestettäviä asioita.

@tuuliareponen yksi vaihtoehto on myös vaan kommentoida mitkä on kenenkin listalla ekana (esim top 3) ja sitten koittaa löytää yhteinen ykköskandidaatti :)

@laurileponiemi
Komppaan, "Eurokriisin anatomia" on yksi hyvä vaihtoehto myös listan kärkipäähän.

No meitsillä on top 1 tällä hetkellä Swarmwise. Otin eilen illalla siihen varaslähdön ja lukaisin pikkasen. Soriii... Koitan malttaa oottaa yhteistä päätöstä! Laittakaapa top 3 toivetta kehiin kaverit! :D Itse en tietenkään osaa vielä sanoa top 2 ja top 3 -suokkareitani.

Oma suosikkikirjan viimeisten 10 vuoden ajalta on David Graeberin Debt — The First 5000 years. Se on ainoa kirja, jonka olen sitten teini-iän jaksanut lukea kolmeen kertaan, ja voisin hyvin lukea neljänteenkin.

Komppaan @laurileponiemi Hararin suhteen. Sapiens on erinomainen, mutta minulle siinä ei ollut kovin paljon uutta. Erinomainen yhteenveto paljosta ajattelusta. Homo Deus ei ole kirjana ihan yhtä hyvä, mutta käsittelee kenties tärkeämpiä teemoja.

Pseudonyymillä Jonathan McMillan kirjoitettu The End of Banking on silmiäavaava niille, jotka eivät ole paneutuneet lainkaan siihen mitä raha oikeasti on. Mutta Graeber on parempi kokonaisuuden hahmottamisessa. End of Banking valoittaa enemmän nykytilanteen ongelmia.

Jos sitten haluamme mennä vähän syvemmälle siihen, mitä todellisuus oikeastaan on, toisaalta Robert Pirsigin ajattelu ja toisaalta Varelan ja Maturanan autopoiesis-ajattelu ovat hyvää pohdintaa. Jälkimmäisestä en vain ole löytänyt mitään kelvollista kirjaa englanniksi tai millekään mulle kielelle käännettynä, ja oma espanjan taitoni on aivan liian heppoista. Näitä molempia on hyvä soveltaa myös yhteiskunnan ja yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämiseen. Hofstadterin GED:iä ja Mind's I:ta vapaasti mukaellen muurahaiset eivät hahmota, miten pesä käyttää heitä hyväkseen.

Hienoa saada Pekan ehdotukset mukaan listalle. Sanoitko Ville Mesengerissä että Heikilläkin oli jo mietittynä piiriä varten jotain?

Kiitos Pekka hyvistä ehdotuksista!

tuota Graeberin Debt — The First 5000 years-kirjaa on kyllä itsellenikin suositeltu useampaan otteeseen. Kolme kertaa kirjan läpi kahlanneelta suosituksen voi kuitenkin ottaa jo astetta vakavammin vastaan :sweat_smile:

Myös The End of Banking vaikuttaa nopealla silmäyksellä todella mielenkiintoiselta opukselta.

Tässä muutama ehdotus meikäläiseltä vielä:
* Julian Assange - When Google Met Wikileaks: Kirja on luotaus DiEM25:nkin jäsenistöön kuuluvan Julian Assangen mieleen ja poikkeukselliseen tapaan katsoa maailmaa. Tämän entisen hakkerin ajattelun vaikutukset maailmanpolitiikan ja median saralla ovat kiistämättömät. Kirja perustuu Googlen entisen toimitusjohtajan Schmidtin ja Assangen kohtaamiseen ja valottaa amerikkalaisten teknologiayhtiöiden sumeilematonta teknoimperialistista suhtautumista maailmaan.

These are vital counterpoints for anyone interested in where the Internet—and by extension human civilization—is heading. The difference between the paths taken by Assange and Schmidt was illustrated subsequently by their responses to the Snowden disclosures: while WikiLeaks aided the whistleblower's escape, Google scrambled to manage a public relations backlash after the revelation that it had taken money from the NSA to process spying requests from the US government.

• Yanis Varoufakis - The Global Minotaur: America, the True Origins of the Financial Crisis and the Future of the World Economy: Varoufakiksen globaali minotaurus pyrkii kuvaamaan maailmantalouden kehityksen toisen maailmansodan jälkeen ja näyttämään, että vuoden 2008 talousromahdus oli muutakin kuin vain epäonnistuneen sääntelyn ja ylisuurten pankkien tuotosta. Varoufakiksen mukaan ymmärtääkseni takana on itse asiassa maailmantalouden rakenteellinen vika (post Bretton Woods-järjestelmä), jossa valta on keskitetty Yhdysvaltoihin ja dollariin valuuttana, ja tuottaa nykyisellään erittäin huonoja vaikutuksia. Tämä on yksi mielenkiintoinen vaihtoehto lukupiiriin.

Tätä olen myös itse kertaalleen aloittanut, mutta en päässyt ensimmäisellä kertaa ajanpuutteen takia hirveän pitkälle.

• Mark Blyth - Austerity: The History of a Dangerous Idea: Tämän löysin itse asiassa hieman sattumalta nettisuosituksista. Se näyttäisi valottavan leikkauspolitiikan historiaa pidemmältäkin ajalta. Seuraava lainaus kirjan lukija-arvosteluista herätti mielenkiintoni (erittäin ajankohtainen juuri nyt?):

Interestingly, he also shows why he thought Austerity was "Dangerous" - he draws a dotted line from Austerity in post WW1 Europe to the opening of political doors for Fascism and Nazism.

I found this to be the most illuminating portion of the book, especially when it points out that although Austerity ideas were completely discredited by the end of the Second World War (having been a contributory cause to the extension of the Great Depression) they made a comeback through what are called the "Enablers of Austerity" - Milton Friedman's Monetarism, Neo-liberalism with its independent Central Banks, and the IMF and the aforementioned Washington Consensus. This is the best explanation I've seen for the complete disconnect between reality and the American and European ideologues currently peddling the conservative agenda.

Niin ja tosiaan Pekalle @pekkanikander vielä: Tervetuloa porukkaan mukaan!

Blythin Austerity ei jäänyt mulle mitenkään vahvasti mieleen, vaikka hyvä kirja onkin. Yksi parhaista asiasta kirjoitettuja. Saattaisin ehkä lukea uudestaankin, vaikka minusta samat teemat osittain tulevat esille Graeberin Debtissä ja McMillanin End of Bankingissä.

Naomi Kleinin The Shock Doctrine jäi paljon vahvemmin mieleen, osin sen herättämien erittäin vahvojen negatiivisten tunteiden suhteen. Itse sisällössä ja rinnastuksissaan Klein menee minusta osin hakoteille, mutta rinnastuksen kyllä toimivat tunteiden herättäjinä.

@ristoalakaila ei tainnut ihan listaa olla, mutta Patomäeltä saatiin
* 2 kpl "Suomen talouspolitiikan tulevaisuus – Teoriasta käytäntöön"
* 2 kpl "Eurokriisin anatomia"-kirjoja lukupiiriä varten.

Täältä lisätietoja: http://patomaki.fi/kirjoja/

Ai niin @ristoalakaila, en valitettavasti pääse käsiksi noihin box-linkkeihin ilman rekisteröitymistä :/

• @villburn ehdottama Julian Assange - When Google Met Wikileaks kuulostaa mielestäni tosi mielenkiintoiselta. Annan sille peukun.

• Olen lukenut Varoufakiksen Minotauroksen suomeksi ja se oli selkeä kuvaus maailmantalouden epätasapainoista. Suosittelen lukemaan, mutta en ehkä haluaisi lukea sitä näin pian uudestaan.

• Blythin Austerity vaikuttaa myös kiinnostavalta.

• En ole lukenut Naomi Kleinin Shock Doctrinea, mutta em. kuvauksen perusteella sanon, että mieluummin lukisin sellaista, jossa sisältö ei mene analyyttisesti hakoteille yrittäessään herättää lukijassa tunteita.

Hei, tuskin ehdin olla lukupiirin aktiivinen jäsen, mutta mielenkiinnolla tutustun ehdotuksiin, joita jo listattu ja mahdollisesti roikun ryhmän mukana. Pari päivää sitten laitoin oman ehdotukseni, mutta ei näy missään täällä. Kyse on holistista ihmiskuvaa ajaneen Wilhelm Reichin ainoasta suomennetusta kirjasta Fasismin massapsykologia, joka on katsaus Saksan sosioekonomiseen ym. tilanteeseen 30-luvulla. Liikkuu divareissa.

Moi Katja @katjakiuru , alkuperäinen viestisi ei tullut todennäköisesti perille, koska emme olleet ehtineet hyväksyä sinua vielä lukupiirin jäseneksi.

Kirjoittamasi viesti tuli siis yhdessä liittymispyynnön kanssa saateviestinä, ja sen näkivät vain moderaattorit.

Wilhelm Reichin kirjalla taitaa olla jo sen verran ikää, että se löytyy myös ilmaiseksi englanninkielisenä versiona verkosta:
* Wilhelm Reich - The Mass Psychology of Fascism
Tämä vaikuttaa myös hyvin kiinnostavalta kirjalta. Psykologista puolta olisi myös tärkeää mun mielestä käydä läpi. Itselleni on ollut erittäin tärkeää ymmärtää se pointti, että meissä jokaisessa on potentiaali hyvään ja pahaan. Vain hyvä itsetuntemus (kyky ymmärtää ja tunnistaa omat heikkoudet ja vahvuudet) on avain tuon potentiaalin viisaaseen hallitsemiseen.

Mutta tosiaan, lämpimästi tervetuloa porukkaan mukaan! :smile:

Kiitos huomautuksesta @villburn! Muutin jakoasetukset Box-alustallani ja vaihdoin linkit uusiin kommenttikentässä yllä. Toivottavasti nyt pääsee katselemaan ja lataamaan ilman että tarvitsee rekisteröityä. Voisin sinnekin avata demokratiakirjallisuutta käsittelevän kansion. Tässä vielä linkki koko

Osallistava päätöksenteko -kansioon,

(https://app.box.com/s/kx6car3om4o10itmo36l)

jonka jaottelu siis perustuu yllä

Wileniuksen esittelemään Malaskan Threefoldin harmony -teoriaan

(https://app.box.com/s/jlx34psvu47uf7d2bwqt9xjedghtx6h5)

ja on saanut innoituksensa

Turun osallistumisen ja vaikuttamisen toimintamallista

(https://app.box.com/s/yjno0cxw4fet32svgn5lqy7pwadabyzh).

Kun kaikki ensimmäiselle lukukierrokselle mukaan haluavat ovat laittaneet suosituksensa (1-5), voisimme pyytää Villeä ehdottamaan jotain alustaa (Google Docs?), jossa äänestää niistä Bordan vaalitavalla (ks. @laurisnellmanin Ohjeita osallistavaan keskusteluun kohta 4 Äänestäminen: vaihtoehdot laitetaan järjestykseen, josta n:s sija antaa 1/n ja lopuksi lasketaan yhteen ja eniten saanut voittaa).

Suosituksia ja äänestystä tehdessämme kiinnitämme ryhmän toivomuksesta huomiota myös teoksen:
- muotoon (voi kirjan sijaan siis olla myös artikkeli, katsaus, tutkielma, pamfletti, jne.)
- pituuteen (suositus: 40 sivua, kirjasta voidaan siis valita osia)
- kieleen (suositus: miel. suomi tai mahd. englanti)
- saatavuuteen (suositus: kirjastohaku tai e-kirja)

Aikataulusta pitäisi vielä puhua sen verran että kuinka paljon aikaa kullakin lukukierroksella varataan
- valintaan ja äänestämiseen (2 vk?)
- lukemiseen (1 kk?)
- keskusteluun (2 vk?)
ja että sotkeeko se jos lukuierrokset ovat osittain päällekäisiä???

Jep! Kiitos!!!Wilhelm Reich ei varsinaisesti, oikeastaan ollenkaan, ollut psykologi.
Hän oli Freudin oppilas lääketieteellisessä, kunnes näkemykset erotti. Suuntautui myös sosiologiaan ja biologiaan. Pakeni natseja Wienin ja pohjoiseuroopan kautta Norjaan, josta U.s.A:han. Tutki radioaktiivista säteilyä ja pääsi sen vaarojen jäljille, hieman ennen Enola Gayta. Vangittiin kommunistina. Kuoli pari päivää ennen vapautumistaan, jotain 65v. Jotain 40 julkaisua saksaksi ja englanniksi löytyy. Holistisen ihmis- ja maailmankuvan tieteellinen tutkija; mm. Ragnar Granitin jäljillä "biosähkö"mittauksissa.
Wikipediassa disinformaatiota! (Kirjoitan myös hänestä kirjassani Ihminen näyttämöllä - esikoisteos: tulossa :)
:) Katja

@ristoalakaila - hyviä ajatuksia kirjapiirin toiminnasta (kirjan valinta ja aikataulutus)! Kirjasta riippuen 40 sivua voi olla aika nopeestikin luettu (ainakin Swarmwisea luin yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa parikytsivua ihan viuh vaan) eikä välttis siihen saa menemään kuukautta ja jos saa niin ei muista enää mitään? Valintaan ja äänestämiseen ei toivottavasti mee joka kerta kaksi viikkoa (?) En oo ennen ollut lukupiirissä, niin en oikein tiedä miten ne toimii. Voitais myös päättää, että ekalla äänestyskerralla valitaan ensimmäiset kolme kirjaa, jotka luetaan? Ja mieluummin peräkkäin kuin päällekkäin?

• Itse ehdotan luettavaksi viime päivien Sipilä-gaten vuoksikin erittäin ajankohtaiseksi noussutta teosta Kukkala, E. (2016). Luokkavallan vahtikoirat: Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä. Helsinki: Into Kustannus. ***

Journalistin kirja-arviossa kirjasta sanotaan näin (http://www.journalisti.fi/artikkelit/2016/5/kiinni-jitte-elitistit/):

"Toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä. Se on Kansan Uutisten toimittajan Emilia Kukkalan ja lehdelle bloggaavan Pontus Purokurun uuden kirjan, Luokkavallan vahtikoirien, keskeinen väite.

Kirjaidea syntyi toimittajien pohtiessa omaa kaksoisrooliaan toimittajina ja aktivisteina – vallankäyttäjinä, jotka eivät tunne eliittiroolia omakseen.

”Peruspointti on, että toimittajat ovat yhteiskunnallisia toimijoita, joiden pitäisi miettiä, millaista yhteiskuntaa he puolustavat”, Purokuru sanoo.

Kukkala ja Purokuru kartoittivat toimittajien kokemuksia vallankäytöstä viime syksynä kyselyllä, mutta vahvemmin kirja nojaa kirjoittajien omaan mediakritiikkiin. He kyseenalaistavat, voiko journalismia ylipäätään ”korjata” sen keskeisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kritiikistä saavat tuta myös yksittäiset toimittajat, esimerkiksi Yle Uutisten vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen, Helsingin Sanomien Saska Saarikoski ja MTV Uutisten Timo Haapala.

Se, loukkaantuuko joku, ei kirjoittajia kiinnosta.

”Kirjaa ei ole tarkoitettu toimittajaeliitin sisäiseksi nokittelukirjaksi. Pikemminkin se on suunnattu kaikille muille”, Kukkala sanoo."

Aikamerkin kirja-arviosta poimin tähän yhden pointin, mikä vähintään tekee kirjasta diemiläisille lukemisen arvoisen (http://aikamerkki.org/toimittajat-toimivat-eliitin-puolella/):

"Kukkalan mukaan journalismi instituutiona päätyy aina olemaan vallitsevan hierarkian puolella. Nykyisten valtasuhteiden mukaiset kannat, esimerkiksi elinkeinoelämän johdon näkemykset, esitetään puolueettomina ja niitä haastavat kannat kiistanalaisina väitteinä.

– Kysymys on pitkälti siitä, mikä esitetään uskottavana ja neutraalina. Niiden, joilla on eniten etuoikeuksia, on helpointa häivyttää sidonnaisuutensa, Kukkala sanoo."

@tuuliareponen hyvä ja ajankohtainen nosto! Nyt on kyllä tosiaan valtakunnassa nostettu tapetille median rooli ja puolueettomuus.

Siihen aiheeseen olisi sauma myös iskeä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kun Suomi lipuu oikealle, ja eriarvoisuus lisääntyy, niin ongelmia ja paineita alkaa väkisinkin syntymään. Mun mielestä Jaana Kiven tapaus ja nyt tämä meneillään oleva myllytys on osaltaan hyviä osoituksia siitä. Saapa nähdä miten Atte Jääskeläisen käy.

@ristoalakaila Tein eilen erillisen ketjun Lukupiirin aikataulu ja kokoontumisformaatti, ajattelin, että voidaan keskustella siellä myös säännöistä ja aikatauluista.

Tästä voi vaikka kopsata noita kommentteja sinne?

Sosiologi Peter Frasen taannoin ilmestynyt Four Futures kirja on myös omalla lukulistallani hyvin korkealla tällä hetkellä. Se käsittelee kahden aikamme kilpailevan muutosvoiman: teknologisen vallankumouksen (automaatio+tekoäly) ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia sosiaaliseen ja poliittiseen kehitykseen.

“It is easier to imagine the end of the world,” the theorist Fredric Jameson has remarked, “than to imagine the end of capitalism.” Jacobin Editor Peter Frase argues that technological advancements and environmental threats will inevitably push our society beyond capitalism, and Four Futures imagines just how this might look. Extrapolating possible futures from current changes the world is now experiencing, and drawing upon speculative fictions to illustrate how these futures might be realized, Four Futures examines communism, rentism, socialism, and exterminism – or in other words, the socialisms we may reach if a resurgent Left is successful and the barbarisms we may be consigned to if those movements fail.

Hei, esikatselu (18 sivua) esipuheesta aukesi hienosti, mutta miten onnistuu parhaiten tämän Four Futures teoksen tilaaminen?? Olenko nyt ihan väärillä jäljillä: https://www.overdrive.com/media/1945208/four-futures???

onnistuisiko versobooksin kautta?
https://www.versobooks.com/books/1847-four-futures

@katjakiuru hyvä kun huolehdit! Lisäsin sen kiinnostuneille listaan, ja linkkasin myös kirjan pdf-kopion, koska tajusin, että se on varmasti jo sen verran vanha että se löytyy ilmaiseksi myös netistä. Tuo versio on Wilhelm Reichin säätiön tms sivuilta. Vaikutti ihan kunnolliselta lähteeltä nopeasti katsottuna, mutta voin kyllä myös poistaa linkin jos epäilyttää (tai jos et halua sitä esim ehdotukseksi listaan) ;)

Btw @katjakiuru, taisit käyttää Loomion Ehdotus/Proposal-työkalua. Se on yhteiseen päätöksentekoon ja äänestämiseen tehty työkalu, ja näkyy hyvin tuolla sivussa, mutta siitä lähtee myös näkyvät sähköposti-ilmoitukset kaikille ketjuun osallistuville, ja äänestysmuistutukset myös ennen äänestysdeadlinen sulkeutumista. Veikkaan, että tavallinen kommenttikin riittää luultavasti tällaisissa tilanteissa. Lisäksi jos asia on ilmoitusluontoinen, niin oikealta hymiön kuvasta voi lisätä esim tähden :star: kertomaan, että asia on normaalia tärkeämpi tai vaatii huomiota :)

kiios ville! Linkki varmasti ok, jos säätiön sivuilta!!!Tää mun ködettömyss näis välineissä on just tätä!
:) K

@katjakiuru
joo tuolta www.wilhelmreichtrust.org se on, eli pidetään linkki seinällä :)

ja ei hätää, jokainen meistä on enemmän tai vähemmän kädetön uusien asioiden ja työkalujen kanssa :sweat_smile: kokeilemalla oppii parhaiten

Tossa kun mietittiin Pekan (@pekkanikander) ajatusta opintopisteiden kuittaamiseksi joltain yliopisto-opettajalta, niin vastaan tuli Raulin (Mickelsson) on toimittama seitsemän artikkelin kokoelma, joka käsittelee puolueiden tulevaisuutta, jota myös Maija (Setälä) on ollut kirjoittamassa. Hintikan artikkeli internetin epähierarkkisuudesta ja Raunion ajatukset EU-puolueiden elitistisyydestä vaikuttivat mielenkiintoisilta. Vaikuttamisen toimintaympäristö on (vielä pitkään?) vahvasti edustuksellinen demokratia, joten DiEM25-liikkeen kannalta varsin mielenkiintoista antia kokoelmassa edustaa pohdinnat kansanliikkeiden vaikutusmahdollisuuksista tällä puoluekentällä. Kaikki artikkelit ovat alle 40 sivua. Pitäiskö laittaa listalle?

Puolueiden tulevaisuus

http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/200906puolueidentulevaisuus/Files/Puolueiden_tulevaisuus_verkko_293_s.pdf

Tiivistelmä

Tässä artikkelikokoelmassa kahdeksan eri alojen tutkijaa pohtii seitsemässä artikkelissa puolueiden tulevaisuutta. Kirja pyrkii antamaan virikkeitä keskustelulle ja toimimaan oppimateriaalina kursseilla, jossa pohditaan kansanliikkeiden ja puolueiden tulevaisuutta.

Heikki Paloheimo pohtii artikkelissaan puolueita synnyttäviä ja ylläpitäviä ristiriitaulottuvuuksia. Artikkeli perustuu kyselytutkimukseen. Artikkelin lopussa Paloheimo esittää arvioita ristiriitaulottuvuuksien vaikutuksista puolueisiin tulevaisuudessa.

Kimmo Elon artikkeli kansalaisten politiikan tietämyksestä perustuu myös kyselytutkimukseen. Elon artikkelin päättää kolme skenaariota, joissa tarkastellaan poliittisen tietämyksen ja puolueiden tulevaisuuden suhdetta.

Maija Setälä tarkastelee julkiseen harkintaan perustuvan eli deliberatiivisen demokratian ja puolueiden suhdetta. Setälän mukaan puolueet voivat olla joko deliberatiivisen demokratian mahdollistajia tai esteitä:
PUOLUEET JA DELIBERATIIVINEN DEMOKRATIA s. 101-131

Ville Pitkäsen aiheena on puolueiden ja medioiden suhde. Pitkänen käy artikkelissaan läpi viimeaikojen kehitystä, ja pohtii puolueiden mediastrategioiden kautta puolueiden ja median suhdetta tulevaisuudessa.

Kari A. Hintikka tarkastelee artikkelissaan kehitysmahdollisuuksia, joita internet voisi antaa puolueille. Hintikan mukaan internet on välineenä epähierarkkinen, ja niinpä puolueidenkin pitää tulevaisuudessa arvioida uudelleen hierarkkisten organisaatioidensa menestysmahdollisuuksia.
KANSALAISET, LIIKEHDINNÄT, PUOLUEET JA INTERNET s. 165-213

Tapio Raunio tarkastelee Euroopan Unionin parlamentissa toimivia puolueita. Nykyään puolueet ovat varsin elitistisiä, ja Raunio pohtii, miten puolueet voisivat enemmän huomioida EU-kansalaisten mielipiteitä.
EUROPUOLUEIDEN TULEVAISUUS s. 214-249

Juha Kaskinen ja Rauli Mickelsson tarkastelevat globaaleja ristiriitaulottuvuuksia ja globaalin hallinnan tarvetta, ja arvioivat, miten globaali puoluekenttä voisi syntyä:
GLOBAALIPOLITIIKAN UUDET MUODOT JA PUOLUEET s. 250-277

Kyllähän opintopisteiden kerääminen voisi opiskelijoita motivoida, mutta mahtaako tämä Pekan (@pekkanikander ) ehdottama akateemisempi pohja kirjapiirille pudottaa listalta pois tutkimusintressien ulkopuolelle jääneitä teoksia, sellaisia sinänsä mielenkiintoisia teoksia kuten @katjakiurun ehdotus The Mass Psychology of Fascism (Wilhelm Reich, http://www.wilhelmreichtrust.org/mass_psychology_of_fascism.pdf) tai ehdottamani
Swarmwise - The Tactical Manual To Changing The World (Rick Falkvinge, https://falkvinge.net/files/2013/04/Swarmwise-2013-by-Rick-Falkvinge-v1.1-2013Sep01.pdf).

@ristoalakaila Eihän mikään estä, että osa kirjoista ja/tai papereista on "akateemisesti hyväksyttäviä" niin, että joku/jotkut voivat yrittää saada niistä hyväksyttyä kirjapaketin, kun taas osa luettavasta jää selkeämmin akateemisten intressien ulkopuolelle.

En tiedä käytäntöjä muissa yliopistoissa, mutta Aallossa ainakin on (siis TKK:lla oli :-) ) mahdollista suorittaa henkilökohtaisia opintojaksoja, varsinkin jatko-opiskelijana. Perusopiskelijana lukupaketin hyväksyttäminen olisi saattanut olla vähän nihkeää. Vielä lisämotivaationa nuoremmille tieteenharjoittajille voinen mainita, että minulla ainakin nimenomaan väitöskirjaopinnot olivat niitä kaikkein antoisimpia. Ei ollut mitään isompaa pakkoa mihinkään suuntaan ja saattoi aika vapaasti valita mitä halusi opiskella. Mutta olettaisin että yliopistojen ja tiedekuntien välillä on eroja.

..JEP, LOHDULLINEN TIETO.tÄNÄÄN KOITTANUT ASENTAA PRINTTERIÄ kakkoskoneeseen noin kolme tuntia, ei vieläkään tulosta..
Oma kone meni yöllä "paskaks" näyttö pelkkää viivaa, eikä tietenkään varmuuskopioita..
Hieno, että perusteos roikkuu siellä.
Minua ei varmaan vähään aikaan näy eiu kuulu.
Hyvin voimaan!
K

voi harmi Katja :/ viiva ruudussa ei onneksi kuitenkaan tietääkseni merkitse sitä, että kovalevy olisi mennyt hajalle - eli tiedostot todennäköisesti saa vielä talteen käyttämällä konetta jollain tietokoneita ymmärtävällä nikkarilla, tai IT-huollossa. Toivottavasti saat kirjan vielä talteen!

@pekkanikander @ristoalakaila ihan hyvää pohdintaa opintopisteiden suhteen, niistä toki saisi hieman lisäkannustimia lukemiseen. Oma opintosuunnitelmani on kyllä täyttymässä hyvää vauhtia, ja veikkaan että näistä ei juurikaan perus- tai aineopintoihin tosiaan heru pisteitä.

Täytyy pistää Pekan vinkki jatko-opiskeluja silmällä pitäen mieleen. Tosin tilanne voi olla muuttumassa, mm opiskelun "vapauteen" ja henkilökunnan resursseihin varmasti vaikuttavat tällä hetkellä esim meillä Helsingin yliopistossa meneillään oleva iso pyörä-uudistus ja muut selvästi "tuottavuushenkiset" uudistustoimet. (Näidenkin näennäisestä tehokkuusvaikutuksesta taitaa muuten olla nimenomaan Graeber kirjoittanut.)

@ristoalakaila Puolueiden tulevaisuus käsittelee kyllä todella mielenkiintoisia aiheita monesta eri näkökulmasta. Omasta puolestani sopii lukupiiriin vallan mainiosti. Julkaisu on vuodelta 2009, joten on mielenkiintoista tarkastella myös missä asioissa sen jälkeiset 7 vuotta on osoittautunut yllätyksellisiksi ja kuinka paljon kirjoittajien näkemykset ovat onnistuneet enteilemään nykyistä kehitystä.

Joo, noin kelasin mäkin.. Mun poika saatta osata imuroida tiedostot.Kirjan vanhasta veriosta ei väliä, sillä kirjoitan nyt kaiken uusiks.
Ja kustantajalla on edelliset versiot :)
Aurinkoo!
K

Ehdotan luettavaksi vuonna 2011 ilmestynyttä Evgeny Morozovin teosta The Net Delusion: The Dark Side of Internet Freedom.

Morozov on valkovenäläinen teknologian poliittisten ja sosiaalisten vaikutusten tutkija. Hän asemoituu tekno-realistiksi ja kritisoi teknoutopisteja naivista uskosta internetin vapauttavaan voimaan. Hänen mukaansa internet on väline, jota voi käyttää sekä hyvään että pahaan - sillä ei ole itsessään demokratisoivaa luonnetta. Autoritääriset hallitukset ovat kykeneväisiä käyttämään internetiä ja nettiaktivismia omien intressiensä mukaisesti. Lisäksi hän huomauttaa, että demokratia ja demokratisointi ovat aatteina hävinneet kapitalistiselle elämäntyylille, eivätkä näyttäydy suurelle massalle järin tavoiteltavilta asioilta, jos on mahdollista elää ns. "vapaasti" ja ostaa kuluttajaidentiteettiä tukevia ipodeja jne.

Miksi meidän pitäisi lukea tämä? On hyvä olla tietoinen internetin mahdollisuuksien lisäksi myös sen rajoituksista liikkeemme tavoitteen kannalta.

Alyse L. Gouldin kirjoittama kirja-arvostelu: https://www.suffolk.edu/documents/jhtl_book_reviews/gould10.pdf

Itse kirja: https://tropicaline.files.wordpress.com/2011/04/netdelusion.pdf

Terveellinen ehdotus Tuulia!

Tämä Morozovin puheenvuoro varmaan muistuttaisi meitä (demokratian "saarnamiehinä" toimivaa DiEM25:n jäsenistöä) siitä, miten kaksinaismoralistisesti demokratian ja vapauden julistamista on käytetty mm. Washintonista käsin:

"The wars in Iraq and Afghanistan, which were started, if anything, to spread the gospel of freedom and democracy, have lost much of their initial emancipatory potential as well, further blurring the line between “regime change” and “democracy promotion.” Coupled with Washington’s unnecessary abuses of human rights and rather frivolous interprenations of international law, these two wars gave democracy promotion such a bad name that anyone eager to defend it is considered a Dick Cheney acolyte, an insane idealist, or both."

Erittäin hyvä pointti tuo(kin)! :)

@tuuliareponen

Miksi meidän pitäisi lukea tämä? On hyvä olla tietoinen internetin mahdollisuuksien lisäksi myös sen rajoituksista liikkeemme tavoitteen kannalta.

Mielenkiintoinen nosto. Vasta-argumentteja ja erityisesti itseään "realisteiksi" tunnistettavia ajattelijoita on myös tärkeää lukea, jotteivat omat jalat irtoa liiaksi maasta. Internet ja siihen liitetyt modernit mobiiliteknologiat ovat huomattavan tehokkaita työkaluja tiedon (sekä faktuaalisen että disinformaation) levittämiseen. Internetin tarjoaman vapauden luonne on paradoksaalinen sinänsä, että hieman kuten Glasnostinkin tapauksessa, paljastuva totuus murentaa eniten juuri vapaampien yhteiskuntien valtarakenteita - autoritäärisissä valtioissa valtarakenteen epälegitiimiyden todisteet onnistutaan yleensä väkivalloin sensuroimaan.

@ristoalakaila

Tämä Morozovin puheenvuoro varmaan muistuttaisi meitä (demokratian "saarnamiehinä" toimivaa DiEM25:n jäsenistöä) siitä, miten kaksinaismoralistisesti demokratian ja vapauden julistamista on käytetty mm. Washintonista käsin:

On tavallaan ironista, että länsimaissa vapaus ja internet yhdessä murentavat todennäköisimmin juuri länsimaisten valtakoneistojen omaa legitimiteettiä. Ihmiset näkevät (osaltaan juuri sensuroimattoman internetin ansiosta) millaisin tekaistuin propagandakamppanjoin ja suoranaisin valhein sotia heille myydään (Afghanistan, Iraq), ja saavat vihiä esim jenkkihallitusten tukemista vallankaappauksista (Iran, Chile jne) sekä osallisuuksista väli-amerikan kansanmurhiin (mm Nicaraqua, Guatemala).

Jäin @katjakiurun ehdotusta (Reich) punnitessani miettimään teeman rajauksia kirjapiirissämme. Mielelläni toisin itsekin taiteilijana Katjan kanssa eri tasoja - psykologisempaa ja miksei sosiokulttuurista näkökulmaa demokratia keskusteluun. Taiteen roolista yhteiskunnallisissa murroksissa on suomalaisilla paljon omaakin kokemusta (jota Suomi100-vuotta juhlissa tullaan varmasti käsittelemään), mutta mieleen tuli oman liikkeen piiristä
mainita että Brian Eno ehdotti luettavaksi aiheeseen liittyvää kirjaa (alla) keskustellessaan Varoufakiksen kanssa vuosi sitten Guardianissa. (Ks. keskustelu: https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2015/nov/28/conversation-brian-eno-yanis-varoufakis-interview?CMP=fb_gu)

When Art Worked: The New Deal, Art, and Democracy

by Roger G. Kennedy, David Larkin (Creator)

What artists and their work did for the United States during the Depression, thanks to New Deal initiatives, is the subject of this masterfully produced book. When Art Worked focuses on the consequences of the art and architecture created and its efficacy in enhancing the nation’s sense of itself during this debilitating time. With an astoundingly high unemployment rate in the country—at 25 percent—New Deal policies provided food, work, and, with the aid of art, hope grounded in common purposes. Art became a vital tool in rallying pride, illuminating common necessities, arousing an awareness of the suffering of people, and drawing attention to the need for natural resource conservation. This had an indelible impact on public policy. New construction and renovations of post offices, schools, and government buildings reinspirited communities. When Art Worked also focuses on the objectives of the leaders who shaped the New Deal programs, and features some of the era’s most remarkable achievements. The text is accompanied by approximately 450 rarely seen or published color and black-and-white illustrations and newly commissioned photographs of some of the incredible works produced.

http://www.goodreads.com/book/show/6796671-when-art-worked

En tosin ymmärrä tarkoittaako nää tiedot alla et teos on eKirjana myös?
http://www.worldcat.org/oclc/735325007

Material Type: Document, Internet resource
Document Type: Internet Resource, Computer File
OCLC Number: 735325007
Reproduction Notes: Electronic reproduction. [S.l.] : HathiTrust Digital Library, 2011. MiAaHDL
Description: 1 online resource (368 pages) : illustrations (some color)
Details: Master and use copy. Digital master created according to Benchmark for Faithful Digital Reproductions of Monographs and Serials, Version 1. Digital Library Federation, December 2002

Hei @tuuliareponen,

Morozovin (sopivan pituisia?) artikkeleita lisää täältä: http://evgenymorozov.com/writings.html!

Alankomaiden keskuspankissa (De Nederlandsche Bank) järjestettiin “The Role of Money in the Modern Economy” kutsuvierastilaisuus 23.11.2016. Tilaisuudessa keskusteltiin rahareformista eli pankkien rahanluontioikeuden siirtämisestä julkisen vallan tehtäväksi (vrt. puplic intrest). Tilaisuuden järjesti Sustainable Finance Lab yhteistyössä Alankomaiden finanssivalvonnan (Authority for the Financial Markets) sekä Alankomaiden, Iso-Britannian ja Islannin keskuspankkien kanssa.

Presidenttisalin ovaalin pöydän ympärille oli kokoontunut noin 30 keskuspankkiiria, poliitikkoa, akateemikkoa ja aktivistia keskustelemaan rahareformista. Osa kuvitteli sen tarkoittavan lainaustoiminnan kansallistamista. Rahareformin tarkoituksena on kuitenkin siirtää ainoastaan rahan luonti julkisen vallan tehtäväksi ja jättää lainaustoiminta pääosin yksityisiin käsiin.

Maailman kuuluisin rahareformin puolestapuhuja Martin Wolf kävi 20.11. puhumassa näille Euroopan keskuspankkiireille. Hän on kirjoittanut kirjan joka ehkä kannattaisi laittaa listalle?

The Shifts and the Shocks

https://www.theguardian.com/books/2014/oct/02/shifts-and-the-shocks-martin-wolf-review-financial-crisis

Bryssel myyty (Jaana Kivi)

Tämä voisi olla myös mielenkiintoinen kirja, ja valottaa EU:n byrokratian + lobbarien toimintaa. Jaana Kivi oli myös ensimmäisiä suomalaisia valtamedian journalisteja, joka käsitteli kriittisesti TTIP-vapaakauppasopimusta. Tämän takia häntä painostettiin sekä hänen työnantajansa Ylen että ulkoministeriön toimesta. Kirjan kuvaus kustantajan kotisivuilta :

”Kun asiat katoavat julkisuudelta, ne muuttuvat todella pelottaviksi.”

Brysselissä, vallan ytimessä, työskentelee 30 000 lobbaria. Jokaista europarlamentaarikkoa kohden on kuusi piinkovaa ammattilaista, jotka pyrkivät vaikuttamaan päätöksiin. Huolestuttavaa on, että EU-poliitikot kuuntelevat enemmän lobbauskoneistoa kuin puolueettomia asiantuntijoita: tärkeän TTIP-vapaakauppasopimuksen alkuvaiheessa EU-komission tapaamisista yli 90 prosenttia käytiin bisneslobbareiden kanssa suljettujen ovien takana. Miten kaikki käytännössä tapahtuu?

Bryssel myyty on tutkivan journalistin silmiä avaava kirja lobbauksesta vallan keskipisteessä.

Jaana Kivi on arvostettu toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa Ylellä. Kivi oli ensimmäisiä suomalaisia journalisteja, jotka kirjoittivat vapaakauppasopimus TTIP:stä kriittisesti valtamediaan.

”Bryssel myyty kertoo journalistisen tarinan siitä, miten suuryritysten lobbarit ovat päässeet vallan kabinetteihin ja miten EU-päättäjien ja lobbarien välinen tiivis yhteistyö on syntynyt.” Heta Muurinen, Ulkopolitiikka 1/2016

Sillä aikaa kun odotamme että kaikki mukaan haluavat ovat käyneet antamassa "neuvoa antavan äänensä" seuraavalle kirjapiirikirjalle, haluaisin päivittää vielä vähän listaa yhden ehdotukseni osalta. Kysyin nimittäin Puolueiden tulevaisuus -artikkelikokoelman toimittaneelta Rauli Mickelssonilta uudempaa materiaalia ja tässä sitä tuli:

Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa ##

Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia & Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitos, 2014. Toim. Rauli Mickelsson

Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa on e-kirjana julkaistu artikkelikokoelma, joka käsittelee poliittisen vaikuttamisen tilaa ja tulevaisuutta useista eri näkökulmista. Teos tarjoaa syvällisen ja globaalin näkemyksen politiikan kehityksestä.

http://www.utu.fi/fi/yksikot/tva/tutkimus/julkaisut/Sivut/home.aspx

Vallan vahtikoiriin liittyviä huomiota ##

olisin voinut laittaa mieluummin tänne "sisältö" puolelle kuin aikataulu ja kokoontumisformaatti -keskusteluun. Pohdiskelimme @tuuliareponen kanssa miten se liittyy politiikkapilareihin ja löysimme siitä jo aika monta tulokulmaa New Deal talouskeskusteluun. Jos tähän kirjaan päädytään niin Tuulia voisi ehdottajana avata sille vaikka Tammikuun kirjapiiri -keskustelufoorumin, mutta sitä odotellessa siirsin noita muutamia avauksia tähän alle:

Vilkaistuani äsken vähän esipuhetta Vahtikoiriin @tuuliareponen, huomasin että Kukkala ja Purokuru tarjoavat kyllä monia aineksia New Deal talouspolitiikkapilariin (talouskasvu, kilpailukyky, velanotto, eläkerahastojen ja valtionyhtiöiden omistajaohjaus), jotka Suomessakin tulisivat olla kriittisemmän tarkastelun kohteena. (Vuonna 2015 pääministeri Juha Sipilä nauhoitti kansalaisille suunnatun puheen, jonka Yleisradio esitti kanavillaan keskiviikkona 16. syyskuuta. Sipilän viesti oli, että ”Suomen tilanne on poikkeuksellisen vakava”.)

• Suomen valtion velkaantumisnopeudeksi saadaan sopivia vuosia valikoimalla ja laskutapaa vaihtaen kuitenkin mitä tahansa puolen miljoonan ja miljoonan euron tuntivauhdin väliltä (minkä Sipilä jätti puheessaan sanomatta).
• Suomen velkatilanne ei silti ollut (Sipilän julistuksen hetkellä) huono, jos sitä vertaa muihin euromaihin.
• Suomella oli (Sipilän puheen hetkellä) 183 miljardia euroa varoja eläkerahastoissa, toisin kuin Saksalla ja Ranskalla. Rahastot myös tuottivat varoja nopeammin kuin kunnat ja valtio ottivat velkaa.
• Suomen talouskasvu (toisin kuin Sipilä väitti) ei ollut Euroopan hitainta. Suomi on jatkuvasti mainittu maailman kilpailukykyisimpien maiden joukossa, ja teollisuustyön hintakin on alempi kuin Ruotsissa tai Saksassa.
• Suomi on suhteellisesti tarkasteltuna Euroopan vauraimpia maita.
• Suomi on maailman kuudenneksi paras maa yrittää (Forbesin mukaan) ja paras maa omistaa.

Kansan buuattua Sipilälle Suomi100-vuotta juhlissa uuden vuoden aattona Iltalehti uutisoi Taloustutkimuksella teettämänsä kyselyn, jossa jo yli puolet suomalaisista (56  prosenttia) epäilee, että hallituksella on salainen agenda eli hallituksen päätarkoitus on muuttaa yhteiskunnan valtarakenteita eikä niinkään korjata Suomen taloutta:

http://m.iltalehti.fi/uutiset/201701022200048109_uu.shtml?orig_ref=http%3A%2F%2Fm.facebook.com%2F

(Taloustutkimus haastatteli Iltalehden pyynnöstä 1 136 ihmistä internetpaneelissa 15.–19.12.2016. Vastaajat edustavat äänestysikäisiä suomalaisia sukupuolen, iän ja asuinpaikan mukaan painotettuina. Virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.)

Tähän Tuulia vastasi viittaamalla Kimmo Grönlundin ja Hanna Wassin toimittamaan Eduskuntavaalitutkimukseen (2015) Poliittisen osallistumisen eriytymisestä. Oikeisto/vasemmisto akselilla tapahtunutta murroksessa tarkastellaan paitsi vaaleja, myös laajasti äänestäjien arvoja ja asenteita, poliittisen kiinnittymisen muotoja ja demokratian toimivuutta:

http://www.vaalitutkimus.fi/documents/Eduskuntavaalitutkimus_2015.pdf

Itse haluaisin vielä viitata myös valtion ja kuntien johtamiseen littyvään keskusteluun muutamalla artikkelilla:

## A Country Is Not a Company by Paul Krugman ##
http://kttm.hoasen.edu.vn/sites/default/files/2015/08/user22/krugman_1996_a-country-is-not-a-company_0.pdf

Voiko kuntaa johtaa kutenyritystä? Jukka Moilanen

http://docplayer.fi/409917-Voiko-kuntaa-johtaa-kuten-yritysta.html

Ehdotan maahanmuutto ja turvapaikanhakija -politiikkapilariin liittyvää kirjaa Monikulttuurisuus (Kenan Malik 2016). Kirja on vain 94 sivua pitkä ja löytyy e-kirjana esim. ellibslibrarysta.

Arvio kyseisestä kirjasta kertoo seuraavaa:

"Kenan Malik: Monikulttuurisuus (Niin & Näin)

Kenan Malikin poleeminen teos on mielenkiintoinen puheenvuoro monikulttuurisuudesta. Malik tarkastelee monikulttuurisuutta ilmiönä kriittisesti, mikä kerrankin tarkoittaa ihan oikeaa kritiikkiä, eikä termin käyttämistä tekosyynä julistaa muukalaisvihamielistä propagandaa.

Malikin mukaan monikulttuurisiin yhteiskuntiin liittyvät sosiaaliset ja kulttuurilliset kysymykset ymmärretään liian suppeasti: ääritapauksissa terroristi-islamistien koetaan edustavan epätodellista, homogeenista islamilaista kulttuuria. Myös poliittinen korrektius ja yhteiskunnallisen keskustelun rajoittaminen saavat Malikilta tyrmäyksen. Malik pitääkin mahdollisimman laajaa sananvapautta elintärkeänä nyky-yhteiskunnassa.

Teoksen voima piilee siinä, että se kykenee ylittämään nykyisen paikallaan junnaavan maahanmuuttokeskustelun poterot ja esittämään siitä omaperäisiä näkemyksiä."

Mitäs sanotte? Voi olla, että ei tarjoa suppean sivumäärän vuoksi kovinkaan syvällistä analyysiä, mutta saattaa herättää kiinnostavia ajatuksia.

Sit jos saman aihepiirin parissa jatketaan ja halutaan vähän syvällisempää analyysiä pakolaisuudesta, vaikuttais Pakolaisuudesta kotiin (Gothóni, R. & Siirto, U. 2016) hyvältä valinnalta. Tämäkin kirja löytyy e-kirjana ellibslibrarysta. Sivumäärä 275.

Takakannen kuvauksessa kerrotaan, että: "Maailman kriisialueiden jatkuva sotatila on pakottanut miljoonat ihmiset pakenemaan kodeistaan kohti turvallisempia oloja. Samaan aikaan vastaanottavia maita piinaavat talousongelmat ja työttömyys sekä lisääntyvien terrori-iskujen pelko. Pakolaisuuteen liittyy hyvin monimutkaisia taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia kysymyksiä. Asiasta joudutaan muodostamaan näkemyksiä hajanaisten tietojen pohjalta niin yhteiskunnallisella tasolla kuin yksittäisten ihmisten keskuudessakin. Tiedon puute on omiaan ruokkimaan ennakkoluuloja, väärinkäsityksiä ja vihapuhetta. Pakolaisuudesta kotiin kokoaa yhteen pakolaisuuskysymyksen eri näkökulmia. Siinä perehdytään pakolaisuuden vaiheisiin syntyprosessista aina paikan löytymiseen uudesta kotimaasta. Erityishuomio kiinnittyy kotouttamiseen: sen onnistuminen hyödyttää sekä ihmistä itseään että vastaanottavaa maata. Teoksessa äänen saavat paitsi auttajat myös pakolaiset itse tarinoidensa kautta. Se toimii käsikirjana pakolaisten parissa toimiville työntekijöille ja järjestöille mutta antaa ajattelemisen aiheita jokaiselle yhteiskunnan muutosvoimista kiinnostuneelle kansalaiselle. Kirjoittajat ovat tutkijoita ja käytännön pakolaistyön ammattilaisia, ja teos soveltuu hyvin myös oppikirjaksi."

Sain eilen ton Vallan vahtikoirat -kirjan käsiini. Voisin esitutustua siihen, katsellen sopivan lukualueen ja avaten keskusteluketjun, kunhan tiedän, että onko se nyt meidän ensimmäisen kierroksen kirja? :) @villburn

nyt neljän äänestäneen mukaan pisteet antaisivat ymmärtää, että Vallan vahtikoirat on tosiaan lukupiirin ensimmäinen luettava kirja. Näkisin, että ketjun voi aloittaa :)

Alright, ryhdyn hommiin sit! Törmäsin Luokkavallan vahtikoirat e-kirjan kanssa sellaiseen ongelmaan, että lukuohjelma ei näytä sivunumeroita, eikä sisällysluettelossa ole niitä merkitty, joten tämä mutkistaa vähän lukualueen määrittämistä. Onko kellään tähän nopeaa ratkaisua (muuta kuin lukea koko kirja ja laskea sivut itse) :D? @villburn @ristoalakaila ?

Moi Joni! Tervetuloa loomioon! @jonivuojarvi
Tästä linkistä pääset mukaan myös muihin Diem25 Finlandin ryhmiin!

Moi @jonivuojarvi luemme parhaillaan lukupiirin ensimmäistä kirjaa Luokkavallan vahtikoirat. Tervetuloa keskustelemaan kirjasta!

Hei.

Kiitokset kun mainitsit tämän. Yritän päästä myöhempiin keskusteluihin, mutta nyt aikani on mennyt auttaessa TTIP-järjestön aktiiveja. Minun pitäisi vapautua jossain tämän viikon lopulla ja sitten voin paremmin ottaa taas tähän osaa. : )

Yt.

Joni Vuojärvi

@tuuliareponen @ristoalakaila jos ehditte, niin lisäilkää uudemmat ehdotuksenne tuonne ketjun kuvaukseen myös. Koitan ehtiä tekemään huomenissa uuden Google Forms-äänestyksen listauksen pohjalta :)

Noniin, muutama analyyttisempi ja rakenteellisesti diipimpi teos, jotka tulevat lähiaikojen keskustelujen pohjalta mieleen:

Failing States, Collapsing Systems: BioPhysical Triggers of Political Violence (Nafeez Ahmed)
Mielenkiintoinen systeemianalyysiin perustuva teos, joka pyrkii selittämään maailmanpolitiikan nykyisiä ja tulevia haasteita kiihtyvien kriisien kautta: pääosassa ovat ilmastonmuutos, ja energiakriisi, joka aiheutuu öljyn ehtymisen takia. Nafeez Ahmed on julkaissut monia todella mielenkiintoisia artikkeleita, ja hänen tapansa lähestyä aihepiirejä on harvinaisen monisyinen sekoittain sekä tutkivan journalistin että akateemikon lähestymistapoja.

By 2030, all the world’s major economies will have undergone irreversible declines in their domestic oil, gas and coal production, further increasing their reliance on imports. After 2030, even the world’s largest oil exporters in the Middle East will face energy shortages of their own, creating scarcity in global markets.

This energy shock would coincide with intensifying climate change impacts across the Middle East and North Africa making the region increasingly uninhabitable, and driving a large number of refugees toward the US and Europe.

At the same time, the US, Europe, China and the Middle East will all face major domestic agricultural crises due to climate impacts. The heightened strain to national economies is likely to trigger concerted outbreaks of civil unrest in the US and Europe.

While some of these outcomes are unavoidable, their worst effects can still be mitigated – although this requires serious alternatives to business as usual.

Post-Democracy: A Sociological Introduction (Colin Crouch)

Käsittelee Crouchin käsitettä jälkidemokratiasta, jota ainakin Tuulian kanssa jo hieman sivuttiin konseptina. Lauri S suositteli myös tätä:

As the title suggests, Crouch’s thesis is that Western democracies are approaching a condition of ‘post-democracy’. Evoking the metaphor of the parabola, Crouch argues the democratic forms established at the high point of liberal democracy (located in the immediate post-war period, where rates of political participation were high and Keynesian interventionism had temporarily secured what Crouch terms the ‘democratic economy’) continue to persist, but their existence is constantly pressured by processes that seek to empty them of democratic content. This means we are not seeing a return to the pre-democratic past, but rather the negation of its negation: a new synthesis combining elements of the 19th century elitist past with the ‘democratic moment’ of post-war democracy.

The chief characteristics of this post-democratic epoch is a stress on “electoral participation as the main type of mass [political] participation, extensive freedom for lobbying activities, which mainly means business lobbies, and a form of polity that avoids interfering with a capitalist economy.”
Lähteenä arvostelu

Secular Cycles (Peter Turchin, Sergey A. Nefedov)

Turchin on analysoinut viimeiset suurimmat ihmissivilisaatiot ja näiden historialliset vaiheet, ja etsinyt sieltä yhteisiä selittäviä tekijöitä sille miksi ja milloin sivilisaatiot kukoistavat ja toisaalta tuhoutuvat. Hän kutsuu tätä historiallista sosiologis-matemaattista lähestymistapaansa nimellä cliodynamics (tulee muuten mieleen todella vahvasti Asimovin Foundation sarjan psykohistorian käsite). Läntinen sivilisaatio vaikuttaa hänen mukaansa olevan samassa pisteessä kuin useat muut aikaisemmat sivilisaatiot ennen romahdusta:

Turchin is a leader in cliodynamics, an interdisciplinary field of study that sees historical events such as the collapse of empires as following predictable mathematical models based on historical data.

The professor has tracked 40 factors in society that hit some kind of turning point in the 1970s. They include such aspects as wealth inequality, stagnating well-being, growing political fragmentation and governmental dysfunction.

The key to society’s armageddon will be “elite overproduction” in which the number of rich grow larger while the majority of society grapples with a stagnant standard of living and poor fiscal health, he believes. The upper echelons, too, will be ripped apart by bitter competition with a population of capable but angry “elite-wannabes” who will be shut out of power. That fissure will undermine the spirit of co-operation and cause society to fragment further, Turchin says.

Lähde: Huffington Postin artikkeli

Models of Democracy (David Held)

David Held on tunnettu demokratiateoreetikko, jonka kirjoja käytetään esim Helsingin yliopiston valtio-opin kursseilla melko yleisesti kurssikirjoina. Models of Democracy käy läpi demokratian kehityksen antiikin Kreikan suorasta demokratiasta Rooman tasavaltalaisuuteen, ja Italian kaupunkivaltioiden suljetuista "poliksista" aina nykyaikaiseen laajennettuun kansallisvaltioon. Kirjassa käsitellään läpikotaisin myös tunnetuimmat poliittiset filosofit ja näiden argumentaatio + lisäksi vielä tuoreimmat demokratian muodot mukaanlukien deliberatiivisen ja osallistavan demokratian.

Kiirettä pitää näköjään kaikilla, joten ehdotankin demokratia-lukupiirin siirtämistä niin, että saatte ainakin New Deal -pahtuman pois alta. Jotta asia pysyy vireillä, niin silla aikaa kannattaa kuitenkin täydentää listaa, kuten Villekin toivoi. Aika on deeppiä tekstiä olisi jo tarjolla, jotten taida lähtee edotteleen muuta kuin mitä onkin ollut puhetta siitä, että olis enempi suomeks. En oo asiantuntija, mutta oon ollu siinä käsityksessä, että suomessa olis kuitenkin oma demokratia- ja politiikantutkimus aika korkealla tasolla! Tästä kertoo osaltaan valtioneuvoston raportti

Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen (2014, ks, liite) ##

sekä Kimmo Grönlundin ja Hanna Wassin toimittama

Eduskuntavaalitutkimus (2015) ##

Poliittisen osallistumisen eriytymisestä. Oikeisto/vasemmisto akselilla tapahtunutta murroksessa tarkastellaan paitsi vaaleja, myös laajasti äänestäjien arvoja ja asenteita, poliittisen kiinnittymisen muotoja ja demokratian toimivuutta: http://www.vaalitutkimus.fi/documents/Eduskuntavaalitutkimus_2015.pdf

Lukuistalle on näköjään jäänyt Mickelssonin vuonna 2009 toimittama

Puoluieiden tulevaisuus ##

vaikka totesimme että uudempaakin tutkimusta olisi jo saavilla:

Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa

Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia & Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitos, 2014. Toim. Rauli Mickelsson. Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa on e-kirjana julkaistu artikkelikokoelma, joka käsittelee poliittisen vaikuttamisen tilaa ja tulevaisuutta useista eri näkökulmista. Teos tarjoaa syvällisen ja globaalin näkemyksen politiikan kehityksestä:
http://www.utu.fi/fi/yksikot/tva/tutkimus/julkaisut/Sivut/home.aspx

Jos täältä Turusta päin joku lukee näitä päivityksiä niin tiedoksi, että voisin joskus kokoontua vaikka Kirjakahvilassa pienellä porukalla vaihtamaan ajatuksia demokratialukupiirin teemoista, DiEMin politiikkapilareiden rakentumisesta sekä keskustelemaan Turun mallin mukaisesta osallisuus- ja aluetyöstä. Huom! meillä on Turun työväenopistolla tulossa 11.5. Suomi 100 -ohjelmaan kuuluva kansalaiskeskustelu, johon voi koota oman pöytäkunnan miettimään, miten "eriarvoisuutta tasataan ja miten rakennetaan siltoja eri ihmisryhmien välille. Keskustelu käydään avoimen demokratian World Cafe -menetelmällä ja se etenee kansallisista kysymyksistä paikallisiin.

http://suomifinland100.fi/event/suomen-askeleet-kansalaiskeskustelu-turku/
Varaa paikkasi keskustelupöydästä tästä: www.100askelta.fi/suomen-askeleet

Ehdotan seuraavaksi kirjaksi Gesa Ziemerin, kulttuurisen teorian professori HafenCity yliopistossa Hampurissa, viime vuonna julkaistua teosta Complicity: New Perspectives on Collectivity. Kirja kertoo uudenlaisesta hetkellisestä yhdistymisestä yhteisten tavoitteiden ajamiseksi, tätä voisi minusta myös nimittää uudenlaiseksi aktivismiksi, jossa samat intressit jakavat henkilöt tekee yhdessä tietyn hetken töitä huolimatta ideologisista eroavaisuuksista. Sivuaa siis Dieminkin perustamisperiaatetta. Kirjoittaja kertoo kirjoittaneensa kirjan selittääkseen omia ristiriitaisia fiiliksiään kokemistaan sosiaalisista suhteista progressiivisissa liikkeissä, joita kuvaamaan perussanasto ei riittänyt. Hän sitten uudelleen määritti sanan "complicity" joka suomeksi kääntyy "rikoskumppanuus" ja "osallisuus". Sanalla on varsin negatiiviset konnotaatiot, mutta jonka perusosat: päätöksenteko, suunnittelu ja toteutus soveltuvat määritelmälliseksi ytimeksi myös uuden ajan aktivismille. Nämä palat riittävät kumppanuudeksi.

Täältä pääsee lukemaan näytteen kirjasta. Tiettävästi sitä ei ole käännetty vielä suomeksi.

Tuo kuullostaa eri kiinnostavalta - itse en ehdi vieläkään lukea, kun pitää (pitäisi) kirjoittaa. Mutta aihetta 'kollektiivisuus' olen pohtinut ja miettinyt, että meneekö se niin, kuten muussakin fysiikassa, että kun Universumi laajenee ja kappaleiden keskinäiset vetovoimat hiipuvat, niin myös meidän ihmisten välinen vetovoima hiipuu...
Ja onko muuta liimaa kuin Minun tarpeeni?..
Mieluisia lukuhetkiä! :) Referoikaa meille mukanaroikkujille..

Sulla on kyllä tosi mielenkiintoisia ajatuskulkuja! :D En ole kuullut aiemin, että fyysisen vetovoiman (magneettikentät) ja biologis-sosiaalisen vetovoiman välillä olisi yhteneväisyyksiä. Ehkä kvanttimekaniikka yllättää ja sanoo: kyllä. :P who knows...

Btw, voisko rikoskumppanin kääntää tässä tapauksessa mukanaroikkujaksi? :D

Ollaanhan mekin samoista alkuaineista ja lakien alaisia. Reich - ajattelu tukee mun intialaisen gurun Shri Matajin meditaatio-oppeja holistisuudesta: psyyke (mieli) ja keho on yhtä, ei "vain" vuorovaikutuksessa. Kolmas juttu on sitten se "spirit" = pyhähenki?Kvanttifysiikka on mielenkiintoinen kysymys!
Huudan vielä vuorenhuipulta, että esittämäni vetovoima-ajatus tulee Säyhteen metsämaisemissa asuneelta frendiltä, joka todisti kallioseinämän (50m?) romahtamisen niitylle... en siis originaali ajattelija! :sweat_smile:

Complicity, tosiaan: mukanaroikkuminen! ..en heti päässäni yhdistänyt rikoskumppanuuteen vaan johonkin "täydennystämiseen", "monimuotoisuuteen".. En ole varma, kelpaako "roikkua" verbi complicityyn, vai tarvittaisiinko kuitenkin sitovampaa, aktiivisempaa osallisuuden ilmaisua? Rikoskumppaniksihan kyllä voidaan tuomita ihan vain mukana roikkumisesta, että ehkä kelpaa! :smiley:

Lukaisin alkua linkistäsi: käyttis kirja! Lähtee varmasti hankintaan.

Kuullostaa oikealta Ziemerin ajatus:

"Creativity is said to have thereby lost its potential for subversion and resistance – so the critics – because it is propagated mainly on behalf of management literature and practice only as a performance-oriented and efficiency-enhancing principle. Above all, artists, who admittedly often still feed on the mythos that they possess the privilege of maximal creativity, are afraid of this appropriation. This research hence proposes a certain rehabilitation of both terms, for we cannot avoid being creatively active if we wish to be engaged and proactive and to produce new public spheres. More openly formulated, creativity enables transitions from something known to something unknown; it is a risky and vulnerable state, where irrationality, excess, and idealism play a major role before pragmatism applies and implementation begins. Complicity allows precisely such dynamics, for the shelter of the group facilitates withstanding the unknown."

Hämmennys on luova tila!

Taiteilija jos kuka luulisi olevan jo tottunut kestämään alituista luovuuteen liittyvää hämmennyksen tilaa. Taiteessa vapaus (autonomisuus) tarkoittaakin pitkälti sitä ettei luovuutta tulisi niinkään valjastaa (hyötykäyttää) suorituksen tai tehokkuuden parantamiseen luovassa prosessissa vaan pikemminkin mahdollistamaan jonkin uuden (=ennen tuntemattoman) synnyn.

Samankaltaista hämmennyksen tilaa olisi kyettävä kestämään myös osallistavassa suunnittelussa, päätöksenteosta aina toteutukseen, jotta osapuolten yhdessä määritellyt tavoitteet yhteisen hyvän ja julkisen tilan vaalimiseksi säilyisi.

Tässä muuten vielä Uusi paikallisuus -liikkeen parissa käytettyjä osallisuutta edistäviä toimintamalleja kuten

Aikapankki
Asukaskysely, Kemi
Ideaolohuoneet
Järjestökahvit
Kansalaisraati
Kehittämiskävelyt
Kemppa harrastaa
Kaupunkiviljely
Kaupunginosa-aktiivin työkalupakki koulutus
Lapsiperheiden ideaolohuoneet
Nuorten oman toiminnan ideapajamalli
Roiventure-kurssi
Tapahtumat
Toimintaryhmät
Järjestöfoorumi
Vapaaehtoistoiminnan virkistysretki
World Cafe
Fantasiaseikkailu

https://www.setlementti.fi/uusi-paikallisuus/toimintamuodot/

Aloitin viikonloppuna lukemaan Teppo Eskelisen, Hannele Harjusen,
Helena Hirvosen & Eeva Jokisen toimittamaa artikkelikokoelmaa "Tehostamistalous" (2017). Olen kerennyt lukemaan tähän mennessä intron ja kolme ekaa lukua ja niistä erityisen mielenkiintoinen minusta oli Ville Yliaskan kirjoittama artikkeli "Tehokkuustalouden lähihistoria" (s. 33-51). Kenties tästä kirjasta olisi otteita lukupiirillekin luettavaksi? Luku neljä vaikuttaa nimen perusteella myös erityisen jännältä: "Mikä tulee mitatuksi, tulee myös tehdyksi? Konsulttidemokratia ja yritysten sääntelyn purkamisen kyseenalaiset laskelmat"

Voisko joku ehdottaa mikä politiikkapilari olisi aihepiirinsä puolesta juuri nyt ajankohtaisin meidän (DSC) ja koko liikkeen (DiEM25) kannalta!? @Kimmo voisi ehkä briiffata mitä Berliinissä tarkoittiin NextStopilla käytännössä ? DiDin näkemystä puolueeksi organisoitumisesta olisi tietty hyvä huomioida myös, eikö vain?

@ristoalakaila Luulenpa, että ajankohtaisin politiikkapilari DiEMissä on vihreät investoinnit & elvyttävä talouspolitiikka. Mieleeni ei tule mitään tähän yks yhteen räätälöityä kirjaa. Jos otamme vastasuhdanteisen talouspolitiikan tarkastelun kohteeksi, löytyy arvatenkin liuta aihetta käsitteleviä kirjoja.

Hiilamon raportti ois ainakin suomalaisen talouspoliittisen keskustelun kannalta erittäin ajankohtainen. "KALEVI SORSA -SÄÄTIÖ (2017): 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi"

Minun ehdotukseni on edelleen Graeberin Velka. Ks. mitä Olli Tammilehto kirjoittaa kirjasta. Kuuntelen sitä nyt äänikirjana; olen lukenut sen aikaisemmin noin kaksi ja puoli kertaa.